last updated; 7.1.2005

Virpi Lummaa - julkaistu NF Uutisissa 2005

Nöffien terveyskyselyn tulokset

 Kyselyyn osallistuneiden määrä

Nöffien yleistä terveydentilaa on kartoitettu terveyskyselyn avulla vuodesta 2002 lähtien. Kyselyyn osallistui heinäkuun 2005 loppuun mennessä yhteensä 343 nöffiä: 191 narttua ja 152 urosta. Vertailun vuoksi viimeisen 10 vuoden aikana nöffejä on rekisteröity vuosittain 200-470 kappaletta. Vastauksista reilu puolet tuli sähköpostitse, ja loput perinteistä postin tietä. Noin kolmasosa (109 koiraa) osallistuneista oli jo edesmenneitä koiria, joille oli siten olemassa koko eliniän kattavat terveystiedot. Yksi kyselyyn osallistunut koira oli syntynyt jo ennen tämän jutun kirjoittajia, vuonna 1969! Vastaavasti 13 % koirista ei ollut vastaushetkellä vielä ehtinyt täyttää kahta vuotta.

Nöffien elinikä ja kuolinsyyt

Kuva 1. Eri-ikäisiksi eläneiden nöffinarttujen ja -urosten yleisyys (prosenttiosuus kaikista nartuista tai uroksista, joiden eliniän koko pituus tiedetään).

Kyselyyn osallistuneiden jo kuolleiden koirien (109 kappaletta) perusteella nöffin elinikä on Suomessa keskimäärin 8.2 vuotta (sydänvikaisesta 6-viikkoisesta ja polviongelmaisesta 12-viikkoisesta 14.5-vuotiaaseen mummoon). Narttujen (57 kpl) ja urosten (52 kpl) keskimääräinen elinikä on lähes sama. Joka kymmenes kuolleista koirista oli jouduttu lopettamaan vuoden vanhana tai nuorempana, eivätkä tähän lukuun sisälly kasvattajan luona lopetetut tai kuolleet pikkupennut. Jos alle vuoden vanhana lopetetut koirat jätetään keskiarvon ulkopuolelle (7 kpl), on keskimääräinen elinikä 8.8 vuotta. Kyselyyn vastanneiden nöffien kuolinsyyt, eri kuolinsyiden yleisyys ja eri syiden takia kuolleiden tai lopetettujen koirien keskimääräinen elinikä on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Nöffien kuolinsyyt, eri kuolinsyiden yleisyys, ja eri syiden takia kuolleiden tai lopetettujen koirien keskimääräinen elinikä. Eliniän mediaanit (tyypillisimmät arvot) ovat hyvin lähellä tässä esitettyjä keskiarvoja.

Iho-ongelmat

Kuten edellinen terveyskyselyn yhteenveto (NF 1/2004), tämänhetkinenkin tilanne vahvistaa, että nöffin arkipäivän ylivoimaisesti suurin vitsaus näyttäisivät olevan erilaiset iho-ongelmat: 50 % vastanneista narttujen omistajista ja 62 % urosten omistajista ilmoitti koiransa ainakin joskus kärsineen jonkunlaisista iho-ongelmista.

Vaikeat iho-ongelmat olivat syynä koiran lopettamiseen 7 prosentille jo edesmenneistä koirista, eli yleisempi kuolinsyy kuin esimerkiksi kasvuhäiriöt ja huonot lonkat (ks. taulukko 1). Iho- ja korvaongelmien takia kuolleet koirat jouduttiin päästämään vihreämpiin maisemiin vuotta ennen rodun keskimääräistä elinikää (ks. taulukko 1). Kyselyn palautteesta päätellen vastaajat toivoisivat, että kasvattajat kiinnittäisivät iho-ongelmiin entistä enemmän huomiota jatkossa jalostuspäätöksiä tehdessään ja pennunostajille tietoa jakaessaan.

(1) Hotspot-ongelmat

Kuva 2. (A) Märkäihottumaongelmien (hotspot) ja (B) korvatulehdusten yleisyys nöffeillä.

Hotspot on märkivä ihotulehdus, joka puhkeaa äkillisesti ja leviää hoitamattomana nopeasti. Joka toinen nöffi (49 %, 157 kpl) kaikista kyselyyn osallistuneista koirista oli kärsinyt hotspoteista (ks. kuva 2A): 45 % kaikista nartuista ja 54 % kaikista uroksista.

Vaikuttaisi siltä, että urosten hotspot-ongelmat ovat myös vakavampia kuin narttujen: 44 % kaikista hotspoteista kärsivistä uroksista (77 kpl) oli paininut ongelman kanssa useamman kerran vuodessa, kun taas kaikista hospoteista kärsivistä nartuista (82 kpl) vain 30 prosentilla ongelma oli useammin kuin kerran vuodessa, ja 44 % poti hotspottia harvemmin kuin kerran vuodessa.

Hotspot-ongelmat olivat yhteydessä uimiseen hieman yli puolella (53 %) niistä kärsivistä, mutta joillakin ongelma oli niin paha, että pelkkä kuolaaminenkin riittää laukaisemaan ihottuman.

(2) Allergiat

Kyselyn kaikista koirista lähes joka viides eli 18 % (58 kpl) kärsi allergiaoireista. Oireista yleisimmät olivat kutina, hilseily ja korvaongelmat, myös ruuansulatusvaivoja ja karvanlähtöä esiintyi. Joukkoon mahtui muutama erittäin yliherkkä koira, mutta yleensä allergiat johtuivat ruoka-aineista ja pysyivät kurissa ruokavalion muutoksella. Allergisten osuus ei muuttunut koirien iän myötä. Suurin osa ruoka-aine allergioista oli omistajien itse ”diagnosoimia”, ja kovin monelle koiralle ei oltu tehty allergiatestestejä allergian aiheuttajan varmistamiseksi. Testattujen nöffien allergiatesteissä oli ilmennyt yliherkkyyttä ruoka-aineiden lisäksi esim. tammelle, lepälle, heinille, homeelle, höyhenille, varastopölypunkille, kissalle, pölylle ja villalle.

(3) Korva-tulehdukset

Reilu kolmannes (37 %, 125 koiraa) kyselyn nöffeistä oli potenut korvaongelmia. Muutamalla koiralla ongelma oli krooninen, ja 17 prosentilla kaikista kyselyn nöffeistä oli korvatulehdus useammin kuin kerran vuodessa (ks. kuva 2B). Korvaongelmat tuppasivat tulemaan samassa paketissa iho-ongelmien kanssa, silla 55 % hotspotista kärsivistä poti myös korvatulehduksia, ja 60 % allergisista sai myös korvaoireita. Korvaongelmaisten koirien osuus nousi hieman, kun laskuista jätettiin pois nuoret, alle 2-vuotiaat kyselyyn osallistuneet.

(4) Muut ihosairaudet

Muista, harvinaisemmista iho-ongelmista yleisimpiä olivat atooppinen , kuiva, kutiseva ja paksuuntunut iho , toistuvat räpylänvälitulehdukset , haiseva ja ongelmainen leuanalus, ulkoloiset ja huulipoimun tulehdukset . Yhdellä kyselyn nöffillä oli diagnosoitu follikulaarinen dysplasia .

Tämän koiran omistaja kirjoitti:” Jalostuksessa olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei käytetä yhteen kahta harmaata väriä periyttävää koiraa. Oman koirani ihosairaus, follikulaarinen dysplasia, esiintyy niissä roduissa joissa on sininen (harmaa) värimuunnos. Ainakin amerikkalaisiin kirjoihin pohjautuvissa artikkeleissa mm. nöffi mainitaan tämän sairauden yhteydessä. Amerikassahan harmaa on sallittu ja näin ollen ehkä tautiakin esiintyy useammin. Tauti tulee esiin MYÖS MUSTILLA yksilöillä (ehkä ruskeissakin) ja se pahimmillaan aiheuttaa pysyvän karvattomuuden ja altistaa ihotulehduksille. Sanotaan, että turkki on nöffin kruunu. Kuka haluaa kaljun nöffin? Taudin sairastajia on varmasti muitakin kuin omani, osa vain ei välttämättä huomaa tai välitä, että koiralla ei ole normaalia määrää karvaa ja karvan laatukin normaalia huonompaa.”.

Silmäviat

11 prosentilla (34 koiraa) kaikista kyselyyn osallistuneista nöffeistä oli todettu jonkunlainen silmäsairaus. Yleisimpiä olivat 4 prosentilla (12 kpl) nöffeistä todettu cherry eye (kyynelrauhasen esiinpullistuma) ja yhtä suurella määrällä yleinen entropium (luomenreunan sisäänkiertymä). Lisäksi jotkut kärsivät liian löysistä luomista, ylimääräisistä ripsistä ja vilkkuluomen rustonpullistumasta , ja yhdellä koiralla oli diagnosoituperinnöllinen harmaakaihi eli heriditäärinen katarakta (HC). Löysäluomisia lukuun ottamatta useimmat viat oli jouduttu korjaamaan leikkauksella. On todennäköistä, että lievinä tapauksina silmäongelmat eivät elämää haittaa, ja saattavat jäädä omistajiltakin huomaamatta.

Tulehdukset

Yleisin tulehdus em. iho- ja korvatulehdusten jälkeen olivat virtsatietulehdukset , joita oli potenut kolmasosa (33 %) kaikista nartuista ja 7 % kaikista uroksista. Pissatulehdukset olivat yleisimpiä pennuilla, eikä ongelma usein enää toistunut vanhempana. Neljäsosa vähintään 2-vuotiaista nartuista (25 %, 39 kpl) oli saanut kohtutulehduksen , osa useita kertoja. Nuorin kohtutulehduksen saanut narttu oli 1-vuotias, ja sairastuneiden keski-ikä oli 5.4 vuotta. Seitsemän prosenttia koirista oli potenut silmätulehdusta , ja osalla tulehdukset olivat kroonisia. Muita hyvin harvakseltaan tai yksittäin esiintyneitä tulehduksia olivat nielu-, anaalirauhas-, kives-, esinahka-, munuais-, aivokalvo-, keuhkoputki-, suolisto-, vatsakalvo- ja sylkirauhastulehdukset .

Syövät

Erilaisista syövistä tai kasvaimista oli kärsinyt jossain elämänsä vaiheessa joka kymmenes (33 koiraa) kaikista kyselyyn osallistuneista nöffeistä. Alle 5-vuotiaista kasvaimia oli ollut vain 2 prosentilla, mutta vähintään 5-vuotiaista koirista 15 prosentilla. Syöpä tai kasvaimet olivat yleisin nöffien kuolinsyy, sillä lähes neljäsosa kaikista kuolleista nöffeistä oli menehtynyt syöpään (ks. taulukko 1). Keskimäärin kasvaimista kärsivät koirat sairastuivat ja kuolivat reilut 7-vuotiaina, mutta ikähaitari oli laaja ja nuorimmat sairastuivat 1 tai 2-vuotiaina (iensarkooma, imusolmukesyöpä).

Yleisimmät syöpä/kasvaintyypit olivat nisäkasvaimet (9 koiraa) ja imusolmukesyöpä (5 koiraa), lisäksi otokseen mahtui esimerkiksi keuhko-, kives-, luu-, iho-, maksa-, maha-, virtsarakko- ja emätinkasvaimista kärsiviä. Nisäkasvaimia lukuun ottamatta sairastuneiden ennuste on yleensä huono, silla suurin osa jouduttiin monenlaisista hoitoyrityksistä huolimatta (leikkaus, kemoterapia, sytostaattihoito jne.) muutaman kuukauden sisällä lopettamaan.

Sydänviat

Sydänvika oli todettu kaikista kyselyyn osallistuneista koirista 8 prosentilla (26 kpl). Nartuista 6 % ja uroksista 10 % kärsi jonkunlaisesta sydänviasta. Joillakin koirilla oli pentuna kuulunut sydämestä sivuääni, joka oli kuitenkin myöhemmin hävinnyt. Sydänviat ilmenivät yleensä vanhemmalla iällä: keskimääräinen sairastumisikä oli 7.6 vuotta. Lähes kaikki vanhemmalla iällä todetut sydänviat koskivat sydämen laajentumaa ja vajaatoimintaa, joiden syyt voivat olla moninaiset. Yli 5-vuotiasta koirista 11 prosentilla oli sydänvika. Kolmella vanhemman iän sydänvikaisista oli diagnoosi dilatoivasta kardiomyopatiasta (DCM), jonka uskotaan olevan autosomaali, vallitsevasti periytyvä ominaisuus, joka kehittyy iän myötä.

Poikkeuksen vanhemman iän sydänvaivoihin tekevät synnynnäiset, myöskin newfoundlandinkoiralla perinnölliseksi todetut sydänviat, joita oli tämän kyselyn koirista kahdella prosentilla (7 kpl). Näistä kuudella koiralla oli todettu pentuna perinn öllinen aortan ahtauma (SAS) ja yhdellä PDA ( Patent Ductus Arteriousus ). PDA on sydänvika, jossa valtimotiehyt jää syntymän hetkellä avoimeksi, kun sen pitäisi sulkeutua. PDA on ilmeisesti kaikilla nisäkkäillä perinnöllisenä esiintyvä vika, joka aiheuttaa vasaramaiset sydänäänet ja johtaa usein sydämen laajentumaan. PDA:ta sairastava koira oli korjattu leikkauksella. Aortan ahtaumaa sairastavien koirien vian vakavuutta ei tässä kyselyssä kartoitettu , mutta yksi kuudesta oli lopetettu heti 6-viikkoisena sydänvian löydyttyä, toinen oli kuollut reilu 1,5-vuotiaana sydänkohtaukseen, kolmas 1,5-vuotiaana syöpään, ja loput kolme olivat vastaushetkellä vasta 1-2-vuotiaita ja ilmeisesti oireettomia.

Sydämen pettäminen oli toiseksi yleisin nöffien kuolinsyy viidesosan kaikista nöffeistä kuollessa sydänvaivoihin. Sydämen takia kuolleet koirat olivat kuollessaan keskimäärin 8.4-vuotiaita.

Muut sisäelimiin tms. liittyvät sairaudet olivat harvinaisia (6 munuaisvikaista (tulehdus, vajaatoiminta tai epämuodostuma), 3 diabeetikkoa , 2 mahdollista epileptikkoa (ei varmaa diagnoosia), 4 kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivää, 6 vatsalaukun kiertymän saanutta, 1 kystinuriaa sairastava ja kaksi autoimmuunitautia sairastavaa).

Jalka-ongelmat

(1) Lonkat

Kyselyyn vastanneista, vähintään 2-vuotiaista koirista 62 % oli lonkkakuvattu. Huomattava osuus huonoista kuvaustuloksista oli kuitenkin epävirallisia, joko siksi ettei huonoa tulosta oltu haluttu lähettää Kennelliittoon arvioitavaksi tai siksi, että koira oli kuvattu vasta sen alettua ontua, jotta ontumisen syy saataisiin selville. Tässä raportissa E-lonkkaisten joukkoon on sisällytetty virallisen tuloksen omaavien nöffien lisäksi myös ne koirat, joiden lonkat kuvannut eläinlääkäri oli itse arvioinut E:ksi, tai joiden lonkkien huonous käy muuten kyselystä ilmi (esim. maininta koko lonkkamaljan puuttumisesta jne.). Koirat on luokiteltu A- B- jne. lonkkaiseksi huonomman lonkan mukaan, kuten on myös Kennelliiton käytäntö.

Kyselyyn vastanneiden kuvattujen koirien lonkkavika-prosentti (C-lonkat tai huonommat) oli 71 %, joka on lähellä Kennelliiton kaikkien kuvattujen nöffien keskiarvoa. E-lonkkaisia oli kyselyn kuvatuista nöffeistä 20 %, mutta noin kolmasosa näistä oli epävirallisia, Kennelliittoon ilmoittamattomia tuloksia. On siis todennäköistä, että sekä nöffien lonkkavikaprosentti että E-lonkkaisten koirien osuus Kennelliiton virallisissa tilastoissa ovat todellista tilannetta ruusuisempia, koska omistajilla on taipumus jättää huonot tulokset raportoimatta.

Kuva 3 . (A) Oireilevien (kipeiden tai ontuvien) nöffien osuus ja (B) nöffien elinikä suhteessa lonkkakuvaustulokseen. Huomaa, että elinikä tiedettiin melko harvalle koiralle kustakin kuvausluokasta – otoskoot näkyvät kunkin luokituksen yläpuolella. Kategoria E sisältää myös epävirallisia kuvaustuloksia.

Lonkkaongelmien takia oli ontunut tai muuten oireillut 15 % (47 kpl) kaikista kyselyyn osallistuneista nöffeistä. Eniten ongelmia oli E-lonkkaisilla, joista 60 % oli oireillut huonoja lonkkiaan jossain elämänsä vaiheessa (ks. kuva 3A). Kuvaamattomien, oireilevien koirien osuus näyttää kuvassa 3A pieneltä, koska ontuvat koirat oli usein kuvattu ontumisen syyn selvittämiseksi, ja nämä (enimmäkseen epäviralliset) kuvaustulokset on nyt sisällytetty kuvassa yleensä kategoriaan E. Keskimääräinen lonkka-ongelmien (ontuminen, kipuilu, jäykkyys, ylösnousuvaikeudet) alkamisikä oli 4 vuotta, mutta lähes puolet (47 %) oireita saaneista nöffeistä ontui jo alle vuoden vanhana ensimmäisen kerran lonkkiensa takia. Kaikista kyselyyn osallistuneista koirista 7 % oireili lonkkiensa takia alle vuoden vanhana. Kolmen kyselyyn osallistuneen koiran lonkat oli nuorena leikattu, ja tulos oli suhteellisen hyvä sillä kaksi leikatuista koirista oli elänyt yli 8-vuotiaaksi ja lopetettu muiden syiden takia, ja kolmas oli vastaushetkellä hyväkuntoinen 6-vuotias.

Lonkkakuvaustulos ei ollut juurikaan yhteydessä nöffien keskimääräiseen elinikään, ja kaikenlaisilla lonkilla oli mahdollista elää pitkä elämä (ks. kuva 3B). Neljä prosenttia jo kuolleista kyselyyn osallistuneista nöffeistä oli lopetettu oireilevien lonkkien takia, keskimäärin 8.4 vuoden iässä.

(2) Kyynärnivelet

Kyselyyn vastanneista, vähintään 2-vuotiaista koirista puolet (51 %) oli kyynärkuvattu. Kuten lonkkienkin kyseessä ollessa, suuri osuus huonoista tuloksista oli epävirallisia, eikä kuvia oltu lähetetty Kennelliittoon. Kuvatuista koirista reilulla neljäsosalla (27 %) oli muutoksia kyynärnivelissä, ja 10 prosentilla kuvatuista ainakin toisessa kyynärnivelessä oli vakavia, 3-asteen muutoksia.

Kuva 4. (A) Oireilevien (kipeiden tai ontuvien) nöffien osuus ja (B) nöffien elinikä suhteessa kyynärkuvaustulokseen. Huomaa, että elinikä tiedettiin melko harvalle koiralle kustakin kuvausluokasta – otoskoot näkyvät kunkin luokituksen yläpuolella. Kategoria 3 sisältää myös epävirallisia kuvaustuloksia.

Kyynärnivelongelmien takia oli ontunut tai muuten oireillut 13 % (39 kpl) kaikista kyselyyn osallistuneista nöffeistä. Kyynärnivelen kasvuhäiriöt oireilivat lonkkien kehityshäiriöitä useammin, sillä lieviä muutoksia kyynärnivelissä omaavista koirista (1-aste) oli omistajan ilmoituksen mukaan oireillut jossain iässä yli kolmasosa, keskivaikeita muutoksia (2-aste) omaavista 65 prosenttia, ja vakavia muutoksia omaavista nöffeistä (3-aste) kaikki. Kyynärnivelen kasvuhäiriöistä ja nivelrikosta johtuvan ontumisen keskimääräinen alkamisikä oli kyselyn perusteella 3 vuotta, mutta 58 % kyynärnivelen kasvuhäiriön takia oireilevista nöffeistä alkoi ontua jo alle vuoden ikäisenä. Kaikista kyselyyn osallistuneista koirista 6 % oireili kyynärnivelten kasvuhäiriöiden takia alle vuoden vanhana. Kahdeksan kyselyyn osallistuneen koiran kyynärnivelet oli nuorena jouduttu leikkaamaan, mutta valitettavasti leikkausten onnistumisesta ei ollut paljoakaan tietoa.

Vaikka 4 % kyselyyn osallistuneista, jo kuolleista nöffeistä oli jouduttu lopettamaan kyynärnivelen kasvuhäiriöiden takia keskimäärin hyvin nuorena (11 kk iässä, ks. taulukko 1), kyynärniveliltään terveiden (0-tulos) ja kehityshäiriöisten (1, 2 tai 3-aste) nöffien keskimääräisessä eliniässä ei ollut merkittävää eroa (ks. kuva 4B). Valitettavasti kyselyyn osallistuneiden edesmenneiden nöffien joukossa oli niin vahan kuvattuja koiria, että 2- ja 3-asteen omaavien koirien eliniän tarkempi vertailu ei ollut mahdollista.

(3) Polvet

Polvien virallinen kuvaus Suomessa on nöffeillä vasta lähtökuopissa, eikä tuloksia tiedusteltu tässä kyselyssä. Polviongelmien yleisyys kyselyyn osallistuneiden koirien joukossa viittaisi kuitenkin siihen, että asiaan olisi syytä kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota. 26 (8 %) kyselyyn osallistunutta koiraa oli kärsinyt polviongelmista: näistä 20 nöffillä oli revennyt polven ristiside, ja muina ongelmina olivat myös löysät polvet, polven luksaatio ja nivelrikko. 13 nöffiltä oli ristisiteet polvesta leikattu vaihtelevalla menestyksellä: osa oli leikkauksesta toipumisen jälkeen oireettomia, mutta monella oli yhden polven operoimisen jälkeen revennyt ristiside myös toisesta polvesta, ja osa oli saanut polveensa ristisiteiden repeämisen jälkeen nivelrikon ja ontunut loppuikänsä.

Polviongelmat olivat yleisiä nuorilla, keskimäärin 2.7-vuotiailla koirilla. Viisi prosenttia jo edesmenneistä koirista oli jouduttu lopettamaan polviongelmien takia, keskimäärin 3.7 vuoden iässä mutta nuorin jo 12-viikkoisena. Polviongelmat lyhensivät selvästi niistä kärsivien elinikää, sillä polvivikoja potevien nöffien keskimääräinen elinikä oli vain 5 vuotta.

(4) Muut ontumissyyt

57 % kyselyn nöffeistä oli joskus elämässään ontunut. Yleisin syy ontumiseen lonkka-, kyynär- ja polviongelmien lisäksi olivat lihasrevähdykset (13 % ontuneista), ja lisäksi muutamalla koiralla oli ollut luunmurtuma, varpaanvälitulehdus/furunkuloosi, tassuhaavoja, luusyöpä, ”kasvukipuja ” tai vioittunut kynsi . 17 prosentilla ontuneista ei ollut edes mitään omistajan omaa (saati eläinlääkärin) diagnoosia ontumisen syystä, vaikka jotkut näistä nöffeistä olivat kärsineet ontumisesta ajoittain koko ikänsä. Muutamalla syy ei ollut tutkimuksista huolimatta selvinnyt. Viisi prosenttia (16 koiraa) kyselyyn vastanneista nöffeistä oli kärsinyt kasvuaikana panosteiitista (luutulehdus), 7 koiralla (2 %) oli todettu olkanivelen kasvuhäiriö (osa leikattu), ja 12 koiralla (4 %) oli ollut selkäongelmia (välilevyn pullistuma/tyrä, siltoja/spondylooma, selkärangan rappeuma) joista kolme oli jouduttu lopettamaan selkäkipujen vuoksi. Pari koiraa oli ontunut borrelioosin takia.

Kaiken kaikkiaan 8 prosentille (25 kpl) kaikista kyselyyn osallistuneista nöffeistä oli tehty jonkunlainen jalkaleikkaus (lonkka-, kyynär-, olka- tai polvinivel), monille näistä useita sillä kyynär- olka- ja lonkkaongelmat tuppasivat ilmenemään vakavina samoilla koirilla ja joiltakin oli leikattu kaikki jalat.

Tiineysongelmat ja pennutukseen liittyvät vaikeudet

Reilu kolmasosa (61 kpl) kyselyn kaikista 169:sta yli 2-vuotiaasta nartusta oli saanut pentuja. Melkein kolmasosa (29 %) astutetuista nöffinartuista oli omistajan ilmoituksen mukaan kärsinyt tiineyhtyvyysongelmista . Valitettavasti näiden ongelmien luonnetta tai vakavuutta ei tässä kyselyssä tarkemmin tiedusteltu, mutta jos kolmasosalla nartuistamme on ongelmia tulla kantavaksi, tähän olisi varmasti syytä paneutua tulevaisuudessa (olisiko ideaa järjestää erillinen kysely sekä narttujen että urosten jalostuskäytön eri ongelmista ja niiden yleisyydestä?). Kyselyn perusteella tiineysongelmat olivat usein yhteydessä lyhyisiin juoksun väleihin, sillä tiineysongelmista kärsivien juoksuväli oli keskimäärin 5.6 kuukautta kun se pentuja ongelmitta saaneilla nartuilla oli lähes kuukautta pidempi, keskimäärin 6.5 kk. Koska vain osa nartunomistajista oli ilmoittanut kyselyssä juoksujen pituuden, jäi otoskoko tässä vertailussa kuitenkin pieneksi ja epäluotettavaksi.

Tiineysongelmien lisäksi joka kolmas (19 kpl) pentuja saaneista nartuista oli joutunut synnyttämään keisarinleikkauksella , yleensä joko polttoheikkouden, kohtuun kuolleiden pentujen tai liian pienen pentueen /liian isojen pentujen takia (yhdellä kirjattuna syyksi neuroottinen omistaja...). Edellä mainittujen ongelmien lisäksi muita ilmoitettuja narttujen pennutukseen liittyviä vaikeuksia olivat kohdun repeämä, liian ahtaat synnytystiet ja imetykseen liittyvät nisätulehdukset .

Valitettavasti urosten jalostukseen käytön ongelmia ei tässä kyselyssä kartoitettu. Neljällä prosentilla uroksista (6 kpl) kivekset eivät olleet normaalisti laskeutuneet, ja 7 % (10 kpl) uroksista oli kastroitu, yleensä häiritsevän aktiivisen seksuaalivietin takia.

Kokemukset nöffistä?

Kuva 5. Joistakin yleisimmistä sairauksista kärsivien nöffien prosentuaalinen osuus kaikista kyselyyn vastanneista koirista. (n) sairauden nimen perässä tarkoittaa, että prosenttiosuus on laskettu vain nartuille.

Eri sairauksien yleisyys on esitetty kuvassa 5. Suurin osa vastanneista oli tyytyväisiä koiransa terveydentilaan: yli kolmasosa vastanneista luokitteli nöffinsä yleisen terveydentilan erittäin hyväksi ja 40 % hyväksi (ks. kuva 6). Vajaa viidesosa antoi koiransa terveydentilan arvosanaksi tyydyttävä, ja vain 4 % raportoiduista koirista mahtui terveydentilaltaan ”huono” tai ”erittäin huono” kategorioihin.

Kuva 6. Kyselyyn osallistuneiden nöffien yleinen terveydentila.

91 % nöffinomistajista koki saaneensa riittävästi tietoa rodusta ja sen sairauksista nöffiä hankkiessaan. Enemmän tietoa kaivanneet kokivat nöffien rotuoppaan liian kapea-alaiseksi, ja kaipasivat kunnon tietopakettia nöffien sairauksista (luustosairauksien lisäksi myös sydänvioista, kystinuriasta ja iho-ongelmien yleisyydestä), turkinhoidosta, ruokinnasta ja rodun luonteesta. Nuoren nöffin luonne olikin ollut yllätys muutamalle kilttiä nallekarhua odottaneelle, ja vastaavasti joidenkin koirien ”vetelyys” hämmästytti harrastuskaveria kaivanneita. Yksi kyselyyn osallistunut kertoi joutuneensa opettelemaan rodusta kaiken omin päin, sillä kasvattajan pennunostajalle antama tärkein neuvo oli ollut putsata koiran korvat tarpeeksi usein. Samaten aikuisen nöffin hankkineet toivoivat omaa opastuspakettia nöffin hoidosta.

Omistajien tyytyväisyyttä rotuvalintaansa kuvannee, että vain 6 % (18 kpl) vastanneista halusi ehdottomasti seuraavaksi rodukseen muun kuin nöffin. Syiksi rodun vaihtoon mainittiin nöffin turkin hoidon työläys, sisälle kantaman lian määrä, rodun terveysongelmat, halu saada parempi harrastuskoira, tai pelko, ettei uusi nöffi voisi koskaan korvata edellistä rakasta kaveria.

Eräs rotua vaihtava vastaaja kirjoitti: ” Newfoundlandinkoirat on jalostettu huomioimatta rodunomaisia käyttöominaisuuksia (VEPE+muut), näyttelymenestykseen perustuva jalostus jättää terveys ja muut asiat taka-alalle. Olen saanut sellaisen käsityksen, että kasvattajia ei juurikaan kiinnosta esimerkiksi VEPE-asiat. Itse haluaisin terveen, pitkäikäisen, hyväluontoisen koiran, joka olisi hieman kevyempi rakenteeltaan kuin nykyiset nöffit, sen turkki muistuttaisi enemmän alkuperäistä (lyhyempi, vedenpitävä) ja se olisi halukas työskentelemään VEPEssä ja miksei muissakin harrastuksissa. Vanhempien näyttelymenestykset olisivat sivuseikka. Oma nöffini oli ”action” nöffi, ja en voisi enää muunlaista nöffiä kuvitella omistavani .”

Yleisesti ottaen kyselyyn vastanneet olivat kuitenkin rotuvalintaansa erittäin tyytyväisiä, ja 75 % kaikista vastanneista oli varma siitä, että seuraavakin koira on nöffi.

Palautetta kyselystä

Palaute kyselystä oli enimmäkseen erittäin positiivista ja kannustavaa. Toiveissa oli, että kyselyyn kannustettaisiin liittämään myös koiran nimi, jotta terveystietoja voisi tarpeen mukaan hyödyntää myös jalostuksessa. Osa palautetta antaneista katsoi, että kysely olisi voitu suunnitella paremmin ja tavoitteellisemmin. Olisimmekin hyvin kiitollisia yksityiskohtaisemmista neuvoista mitä kysymyksiä tämänkaltaiseen terveyskartoitukseen tulisi lisätä, tai miten kyselyä voisi parantaa. Nyt syksyn myötä kyselylomaketta olisi tarkoitus uudistaa, sillä ajatuksena on ollut siirtyä kaavakkeeseen, joka täytetään vasta edesmenneestä koirasta. Nyt siis kaikki ideat ovat tervetulleita, jotta saamme aikaiseksi rotuamme parhaalla tavalla palvelevan kyselyn. Kyselyn saldo on tarjolla kaikille halukkaille kuten aiemminkin, jalostustoimikunnasta rivijäseneen.